[K. Viikate] Jalleen on tullut aika todeta se tola Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa Joka kivikasan reen paalle kantaa Ettei saavu ilo varkain Ystavien
[K. Viikate] Kiipeaa aamu taivaanrannastaan Puiden valiin varjot poistuu tielta koin Koulutien piennar on yha hiljainen Ei painu sora alla pienten askelten
[K. Viikate] Viela ne huudot korvissa kaikuu Vaik? viikkoja muutama ohi on vierinyt Kysymysmerkitkin suoriksi taipuu Kun selvinkaan asia mitaan ei
[K. Viikate] Mies on matkalla soratien laitaa, ja soratien laitaa Niityn reunalla ojaa kaivaa vanha mies, se ojaa kaivaa Kaukana pellolla rukiin aallot
[K. Viikate] Musta kuu on taivaalle kivunnut Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut Viela ei pitanyt kuuran nurmea peittaa Eika aurinkokellon viikkoja
[K. Viikate] Kaikki muuttui jalkeen aamenen Kovin suuttui kesken einehen Ventovieraan ystavallisen oli katse liikaa Salpa henkehen Piha lakaistuna
[K. Viikate] Ottivat malliksi metsanlaidan ja pihamaistakin puolet poies Mihin sita enaa suksensa laittaa kun porstuan sinakin kadonnut Kylla sita
[K. Viikate] [instrumental]
